Kukkopaisti alusta loppuun

Kuuden kuukauden ikäisinä kukkopojat olosuhteista riippuen ryhtyvät nahistelemaan keskenään. Tällöin on aika osan kukoista joutua pataan.

Ensin täytyy ottaa kukko kiinni. Eli kukko kiinni ja kirveellä kaula poikki. Kun kaula on katkaistu on aika valuttaa veret. Kukko ripustettiin jaloistaan roikkumaan noin puolen tunnin ajaksi. Me laitoimme kukon roikkumaan ison häkin sisälle, jotta muut eläimet (kissat taikka koirat) eivät pääse kukkoon käsiksi.

Roikottamisen jälkeen alkaa kynintä. Ei mitään helppoa hommaa! Tärkeää on kyniä todella pieni määrä sulkia kerrallaan, muuten tulee repeämä nahkaan. Jopa yksi sulka kerrallaan, varsinkin jos sulkatuppi on suurikokoinen. Silti nahka välillä antaa periksi.

Tarkkana saa siis olla, nahka olisi hyvä säilyä mahdollisimman ehjänä. Hyvä ote on sellainen, että toisella kädellä pitää molemmista jaloista tukevasti kiinni ja toisella kädellä kynii. Tämä vie sitten hieman aikaa, mutta harjoitus tekee varmasti mestarin.

Sieltä se vaalea, kaunis nahka hiljalleen paljastuu. Kynintä on hyvä tehdä ulkotiloissa, sen verran paljon sulkia ja höyheniä ja sen sellaisia siitä irtoaa. Varaa viereen joku vati tms. mihin voit sulat laittaa. Sulat voi myöhemmin vaikka polttaa tai kompostoida. Tästä englanninkielisestä linkistä saat myös hyviä kynintävinkkejä >>

Yksi kerrallaan kyni pois isot ja pienet sulat. En tiedä mistä kohtaa olisi hyvä aloittaa, mutta kyni kuitenkin tarkoin joka kohta, jonka aiot käyttää ja kypsentää.

Kukon jalat ja maha on jo nypitty aika siistiksi. Happy-kissa tulee tarkkailemaan olisiko paisti jo valmiina syötäväksi.

Kyniminen on suoritettu loppuun niin hyvin kuin tällainen ummikko osaa. Toinen koipi ja maha ja toisen puolen rinta on repeytynyt nahan kohdalta, kiitos liian rajun kyninnän. Ensi kerralla pitää ottaa vielä rauhallisemmin.

Leikkasin siivet kokonaan pois, ne on niin pienet kuitenkin, eli ei paljoa syömistä. Lisäksi siipisulat olivat niin kiinni, että nahka olisi varmasti repeytynyt kokonaan irti. Annoin siis suosiolla periksi ja leikkasin koko siivet kokonaan pois.
Nyt edessä on peräaukon ympäriltä leikkaaminen eli peräaukko leikataan irti reunoja myöden. Ei kuitenkaan saa leikata niin, että peppuun tulee pelkkä reikä, vaan tarkoitus on saada suolet ym. tällä tavoin ulos kukosta.

Sitten peräsuolta ja sisäelimiä ryhdytään vetämään ulos peräkautta, tämä ei välttämättä ole mikään helppo juttu. Nappi-kissa meinaa että nyt taisikin tulla herkkua pöytään ja tarkkailee tilannetta.

Jotta sisuskalut lähtee ulos, pitää tässä vaiheessa katkaista kaula. Kaula täytyy katkaista niin alkaalta ja läheltä selkää, kuin mahdollista. Kaulan voi antaa kissoille tai koirille. Kun kaula on katkaistu, pitäisi sisuskalujen lähteä jo aika helposti ulos.

Kas niin, kukko on tyhjennetty, siinä kasassa kaikki sisuskalut. Osan voi varmasti kypsentää ja syödä itse, esim. maksan, mutta me annoimme kaikki raakana koirille. Kissat narskuttivat jonkin aikaa kaulaa, mutta sekin päätyi lopulta koirien suihin. Nyt on aika katkaista jalat, se kävi kätevästi uusilla, terävillä Fiskarssin taloussaksilla. Nappi-kissa saapuu taas apajille.

Kynintä viimeistellään liekittämällä loput sulat ja tupet tulessa. Jos on mahdollisuus pyöräyttää kukko pari sekuntia nuotin päällä, tee se. Me poltimme loput sulat sytkärillä keittiössä, liesituulettimen alla.

Kukko pestään erittäin huolellisesti juoksevan, lämpimän veden alla. Pesimme kukon sisältä ja ulkoa tosi huolella ja sen jälkeen annoimme kukon kuivua rauhassa "istuen" talouspaperimaton päällä. Kuivuminen kesti kauan, yli tunnin ajan. Mutta ei se mitään, kukon pitäisikin olla tunnin verran huoneen lämmössä ennen sen valmistamista ruuaksi.

Sitten ei muuta kuin ruuan laittoon! Kukkoa voi valmistaa usein eri tavoin, marinoiden tai ilman ja varioida loputtomiin. Minä laitoin musta- ja sitruunapippua pinnalle ja sisälle, hunajamaustesekoitusta pinnalle ja sisään ja taisipa siihen livahtaa vielä yrttimaustettakin. Sisälle sujautin klimpin voita ja sitruunan puolikkaat, päälle laitoin kolme sitruunaviipaletta. Sitten vielä kermaa kunnon loraus uunivuoan pohjalle ja kukko siihen köllimään rintapuoli ylöspäin.
Lisää reseptejä löydät hakuselaimella hakusanalla "kukkopaisti" tai "kanapaisti". Joitain reseptejä myös näiden linkkien takana:

• Munanetti: kukkopaisti-reseptejä >>

• Sopalla ja sydämellä: keisarikana-resepti >>

• Liemessä: kokonainen kana >>

• Uunissa paistettu kokonainen kana >>

Peitin koko hässäkän foliolla ja laitoin sen uuniin, keskitasolle, 200°, 1 h. Lopussa poistin folion ja annoin kukon saada hieman väriä pintaan, noin 10 minuutin ajan siis.

Ja voilá! Tunnin päästä uunista nostettiin esille herkullisen tuoksuinen, erittäin aromikas kukkopaisti. Keitin lisukkeeksi kasviksia ja riisiä. Uunikulhon pohjalle jääneestä kermasta ja voista tein kastikkeen.

Leikkasin kukon palasiksi kun se oli hieman vetäytynyt ja jäähtynyt. Jälkelle jäi kaksi koipipalaa ja kaksi rintapalaa, loput kukosta heitin pois.

Siinäpä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lautasella siis rintapala kermassa, pippurissa, voissa ja sitruunassa haudutettua kukkoa, täysjyväriisiä, jasminriisiä, papua, paprikaa ja porkkanaa, sekä kermakastike. Namia oli!
Vaikka kukkoa oli hieman omituista syödä, kun muisti vielä eilen illalla sen köpötelleen meidän omalla pihalla, niin kyllä sen silti kurkusta alas sai. Kun kukko oli kypsennetty, oli se aivan selkeästi ruokaa, eikä enää lemmikki.

Takaisin Ranch Dunkel -etusivulle.

Kaikki tekstit, kuvat ja videot © Copyright Dunkel. Tekstien, kuvien ja videoiden kopiointi tai lainaaminen on kielletty.